Luotettavuus. Luottamus. Haaveitako vain?
Älä sitten kerro kenellekkään.
Kommentti, jonka takuulla jokainen on kuullut useammin kuin kerran. Siitäkin huolimatta se on monelle lause, joka ei tarkoita yhtään mitään. Ainakaan ei käyttäydytä sen mukaan, että se tarkoittaisi.
Mikä siinä onkin niin hemmetin vaikeeta? Siis siinä, että luottaa tai edes pitää sen luottamuksen?
 |
| Jonkun viisaan viisaat sanat. |
Mäkin oon joskus pentuna ollu semmonen, että kun joku kertoi mehevän jutun, se piti jakaa heti sille omalle bestikselle, joka jakoi sen poikakaverilleen, joka kertoi sen ryyppyporukalleen ja niin edelleen. En tiiä missä vaiheessa mä heräsin, että se on ihan perseestä. Syvältä. Heräsin kuitenkin. Ja onneksi heräsin.
Mä oon saanu yhden parhaista kohteliaisuuksista koskaan mun exän exältä. Naiselta, jonka kanssa ollaan ystävystytty yhteisen exän myötä siis.
Hän sanoi, että oon yks rehellisimmistä ihmisistä, jonka hän tuntee. Niin hyvässä kuin pahassa. Se tuntui niin hyvältä, että kantaa mua vielä vuosienkin päästä. Kantaa ja kannustaa jatkamaan tällä valitsemallani linjalla. Tällä, joka on kerran aiheuttanut jopa perheriidan.
Miten se, että oot luottamuksen arvoinen voi olla riidan aiheuttaja? Voi se. Minäpä selitän.
 |
| Koirat ei juoruile <3 Kuvassa Kaija ja minä. |
Minun ja silloisen mieheni yhteinen ystävä nimittäin kerran kertoi minulle asian, joka oli sarjaa "älä sitten kerro kenellekkään". Lupasin ja pidin lupaukseni. No, lopulta kun sitten oltiin yhtä aikaa mieheni kanssa tämän yhteisen ystävän luona ja kyseinen ihminen alkoi puhumaan asiastaan meille ajatellen, että tottakai olin miehelleni asiasta maininnut.
Mieheni oli aivan puulla päähän lyötynä, että "mistähän tuo nyt selittää??".
Yhteinen ystävämme oli aivan monttu auki, että "etkö sä ees tuolle oo kertonu?"
No v***u en oo, ku kiellettiin sanomasta kellekkään. Mieheni suuttui, etten luota häneen. Koeta siinä sitten olla kaikille mieliksi hitto soikoon.
Minulle luottamus tarkoittaa sitä, että niitä asioita ei kerrota ihan yhtään kenellekkään, joita oot kuullu sanojen "älä sitten kerro kellekkään"-yhteydessä. Ei bestikselle, ei omalle puolisolle, ei naapurin Ulla Taalasmaalle, ei kertakaikkiaan kenellekkään. Äitini joskus huolestui, että kannan liian monen ihmisen huolet harteillani, kun en jaa niitä muille. Itse taas koen sen ennemmin niin, että on kevyempi olla, kun tietää ettei ole se joka juoruilee. En ole se, jonka suusta asiat leviää eteenpäin. En ole se, johon ainakaan tässä asiassa täytyy pettyä.
Uskomattominta tässä on se, että ihmiset suuttuu siitä, kun olet luottamuksen arvoinen. Mä en tajua. Mun logiikkaan se ei nyt vaan mene. Mä tiedän, että olisin suositumpi, kun kiertäisin kertomassa ne mehevimmät juorut ensimmäisenä. Mä tiedän, että kuulisin myös ne parhaat jutut, kun kulkisin niissä juoruringeissä mukana. Olen huomannut vuosien varrella sen, että mitä vähemmän suostut tietojasi jakamaan, sen vähemmän kuulet. Toki se on ihan ymmärrettävää, mutta sitä vaan huomaa erakoituvansa joka vuosi enemmän, kun ei lähde näihin mukaan. Siitäkin huolimatta mä olen helvetin ylpeä siitä, että ennemmin mun ystävät voivat sata varmasti muhun luottaa, kuin että kuulisin naapurin Irman syrjähypystä ensimmäisien joukossa. Tai no, nykyään en kuule edes viimeisten joukossa, mutta ihan sama. Oma valinta.
Mä nyt vaan haluaisin jokaisen hetken miettivän, että mitä se luottamus ja luotettavuus sun mielestä tarkoittaa? Onko sillä mitään merkitystä? Kun sä kerrot jonkun asian ystävällesi ja haluat ettei siitä muut kuule, niin onko se ok, jos hän kertoo sen kuitenkin "ihan vain yhdelle ihmiselle"? Ja kun hän kertoo samanmoisen asian sulle, niin miksi sä kuvittelet sen olevan ok, että kerrot sen edes sille omalle puolisollesi? Sä luotat siihen, eikö? Niin luotti sekin sun ystäväs suhun. Ja sä petit sen luottamuksen sillä hetkellä, kun asian jaoit. Onko hyvä? Ei minusta.
Parhaimmillaan nämä jutut saavat vielä täysin uutta maustetta, kun ne kerrotaan "vain sille yhdelle". Sekin baarin nurkassa ja ihan vain supisten. Todellisuudessa kännissä et vain tajunnut kuinka asiasta kuuli puoli baaria. Tokikaan ei kaikkea, mutta tarpeeksi, että siihen voitiin lisätä hieman chiliä ja majoneesia ennenkuin se kerrottiin jo seuraavalle. Kohta koko tarina onkin ihan uusissa sfääreissä ja sun ystäväs pieni viaton poskisuudelma työkaverin poskelle pikkujouluissa on muuttunut kännipanoksi ja sukupuolitaudiksi ja jonka ansiosta lopulta tuhottiin pari avioliittoa. Mutta siis kerroit vain sille yhdelle. Ja ihan vain luottamuksella.
Täytyy muistaa, että et voi vaatia muilta sitä, mitä itse et pysty pitämään. Kannattaa hetki puntaroida, että kumpi on lopulta tärkeämpää, se ystävyys tai kaveruus vai se hetken hyväksyntä, kun kerrot ne mehevimmät tarinat ensimmäisten joukossa.
Pidemmän päälle se, että olet aina 100% luotettava on kantavampi voima, usko vain. Yleensä se juoruakan tai -ukon suosio on vain hetken huumaa. Se unohtuu, kun uudet ja paremmat juorut löytävät osoitteensa. Yleensä myös ne juoruakat ja -ukot on myös lopulta niitä, joita halveksitaan. Ei tietenkään päin naamaa, mutta siellä selän takana supisten. Tuskin kukaan haluaa olla sen supinan kohde.
Kaikissa meissähän toki asuu pieni Ulla Taalasmaa, väitän. Siksi juorulehdet myy ja tupakkapaikoilla viihtyy nekin, jotka ei polta. Kaikkia meheviä tarinoita kuunnellessa kannattaa silti aina muistaa, että aivan kaikki ei välttämättä oo ihan sitä miltä näyttää. Tai kuulostaa. Hyvin monesti niissä on hieman sitä kuuluisaa Lapin lisää. Etenkin silloin, kun tarinasta on ensin kuultu ohimennen vain pala sieltä ja toinen täältä. Sitä on sitten kerrottu totena, mutta unohdettu sanoa, että siihen on lisätty hieman sitä chiliä. Seuraava lisää siihen sitä majoneesia ja kolmas sokerikuorrutuksen. Sillähän se soppa on sitten hyvä. Siinä soppaa sekoitellessa on hyvä miettiä, että jos olisikin itse kyseisen sopan pääraaka-aine, niin miltäpä se tuntuisi?!? Tuskin kenenkään mielestä hyvältä.
 |
| Kevättä kohti :) |
Olipa se taas paasaus, mutta toivottavasti tämäkin laittaa edes yhden ihmisen ajattelemaan. Arvostakaa ystäviänne, koska he voivat olla se voima, mikä teitä pitää pystyssä silloin, kun muu maailma romahtaa ympäriltä. Olkaa heille lojaaleja ja olkaa sen luottamuksen arvoisia aina ja kaikkialla. Siihen minäkin pyrin jatkossakin.
Rakkautta, luottamusta ja valoa päiviin. :*
-Minna
Kommentit
Lähetä kommentti