Ennen rajat oli rakkautta..

Mä oon miettiny tätä postausta jo hetken, mutta varonu sitte kuitenki kirjottamasta. Tää ku tuppaa nykypäivänä olemaan niin saatanan arka aihe yhdelle jos toiselle. En edes tiiä miksi yleensä varon toisinaan asioista puhumista tai kirjottamista. Yleensä nimittäin just ne on aiheet, joista pitäs puhua. Ja joista haluan kertoa. Ja joita luettas. Joku typerä kilpi silti selkeesti edelleen eessä, vaikka moni ajatteleekin mun olevan niin äärettömän avoin. No, pikkuhiljaa tämä tästä.

Luin vasta_taas_ lehdestä, kuinka yhä nuorempi lapsi on itsetuhoinen ja vaatii psykiatrista apua. Nyt puhutaan siis ala-asteelaisista kakaroista, joiden suurin huolenaihe pitäisi olla se, että äiti otti pehmolelut kaniin, kun et siivonnut huonettas. Ne, joiden uusi reppu lukuvuoden alussa pitäisi olla siisteintä ikinä ja joiden luokassa vaihdellaan pyyhekumeja. Ei sellaisten helvetti vieköön pitäisi tietää maailman pahuudesta vielä mitään.


Luen myös lehdestä liian usein nykyään, kuinka koirat hyökkäilee tappavasti toistensa kimppuun. Kuinka koirat syö mielialalääkkeitä ja ovat masentuneita. Kuinka käytöshäiriöt kasvavat ja ongelmakoirien kouluttajien tilipussit pullistelevat.

Missä kohtaa mentiin perse edellä puuhun? Kysyn vaan.

Kun mä olin pieni, ei mulla, tai jumalauta kellään muullakaan, käyny mielessäkään haistattaa opettajalle vittua. Ei kukaan koskaan edes ajatellut, että kävisi fyysisesti opettajansa päälle. Nykyään opettajaopiskelijat pahimillaan pelkäävät tulevaa työtään. Silti opiskelevat, koska uskovat parempaan ja lopulta ihmisten hyvyyteen. Nykyään opettaja saa potkut, kun poistaa häirikön luokastaan. Mitä helvettiä?????

Joskus muinoin dobermannit, rotikat ja sakemannit oli harvojen koiria. Ne piti kouluttaa ja se koulutus tarkoitti kuria ja tiettyjä sääntöjä. Ei ne olleet ihan joka naapurin Erkki-Irmelin koiria. Lapsia sai silloinkin tehdä ja kasvattaa kuka tahansa. Ikävä kyllä.

Nykyään Erkki-irmelin koira on pittbullin ja kaukaasianpaimenkoiran ristetytys. On, koska kaikki koirat on ihania ja karvaisia ja niiden koulutuksen on perustuttava siihen, mitä se koira itse haluaa. Niin ja tuollainen risteytys istuu sisustukseen. Ja se vahtii.

Nykyään koira lenkitetään niin, että se itse päättää mihin se haluaa. Ei ole väliä kestääkö lenkki tunnin, vai seitsemän. Jokaisella KUNNON koiranomistajalla ON aikaa. Koira myös koulutetaan pelkällä nakilla ja naminamilla. Ei koskaan saa sanoa ei, koska se koira voi siitä traumatisoitua. Samoin lapset.

Täytyy antaa lapsen itse päättää milloin se haluaa syödä ja mitä, milloin se nukkuu, ulkoilee tai leikkii. Jos sitä ei kiinnosta, niin sen ei ole pakko. Ettei tule traumoja. Jos se ei osaa heti lukea tai kirjoittaa, niin ei haittaa. Se kyllä joskus oppii. Tai sitten ei. Kunhan  sillä on tietokone ja tarpeeksi vapauksia ja mahdollisimman vähän vastuuta.

Jumalauta. Kun mä olin pieni, niin mulla oli kotiintuloajat ja mä jouduin siivoamaan ihan itse oman huoneeni. Jos en siivonnu, niin siitä tuli arestia. Se oli aikaa, kun sain lupalapulla ostaa tupakkaa äidille lähikioskista ja sillä mä monesti sitten arestini kuittasin. Ei nykyaikana sellaista vois tehdä, koska lapsi todennäköisesti sais keuhkosyövän jo 12 vuotiaana ja kuolis pois. Ennen lapset kai oli vahvempia ja vanhemmat holtittomampia.

Nykyään seitsemän kesäiset hakkaa opettajiaan ja ovat ihan helvetin hukassa elämässään. Ei sen ikäsen oikeesti vielä pitäs stressata yhtään mistään.
Sama koirien kanssa. Koirahyökkäykset lisääntyy ja ihmisiä, sekä muita eläimiä kuolee. Missä vika? Siinä, ettei enää saa pitää rajoja. Nykyään rajat tuntuvat olevan väkivaltaa. Miksi? Ei ne munkaan nuoruudessa ollu. Eikä oo meidän taloudessa nytkään.

Mulla on koira, joka ois jo tappanu jonku ollessaan väärissä käsissä. Mä oon eläny suhteellisen, no sanotaanko tapahtumarikkaan, lapsuuden ja nuoruuden. Jos mulla ei ois ollu kuria ja rajoja, ni oisin todennäköisesti jo haudattu tai narkkari. Tai molempia. En ole. Ja koiraki voi hyvin. Kohtuullisen fiksukin musta kehkeytyi. Koiraki on edelleen ihan kiva.

Lapset tarvii rajoja. Rajat on rakkautta. Lapsi on kykenemätön ymmärtämään mikä on hänelle parasta. Aikuisen täytyy ottaa vastuu.
Eläimet tarvii rajoja. Se ei missään hiton nimessä tarkoita väkivaltaa. Rajat tarkoittaa kieltoja ja kehotuksia, mutta myös palkintoja ja kehuja. Koira on totaalisen eri laji, kuin ihminen. Ne tarvii ja kaipaa eri asioita. Inhimillistäminen tekee niille vain hallaa, mutta sekään ei tarkoita, etteikö niitä voisi rakastaa.

Tämä nykymeininki ei voi olla kenenkään mielestä hyvä??!! Vai onko oikeasti?

Minusta on jäätävän hienoa, että tiede ja ihmisten ymmärrys menee eteenpäin. Tajutaan paremmin kaikkea. Ymmärretään, että eläinkin tuntee kipua ja tuntee tunteita. Se oppii lukemaan jäätävän hyvin ihmistä. Tiedetään, että lapset kehittyy, oppii ja ymmärtää.
Silti se, että mennään sitten ääripäistä toiseen, on huono. Se tuhoaa tässä tapauksessa monta hienoa ihmistä ja eläintä.

Koirien suhteen esimerkiksi viettiteoria on kumottu. Silti samat asiat pätee, kuin ennenkin. Eri nimillä vain. Ja niin, että jotkut ymmärtää ne asiat ihan väärin. Mennään herkemmin ääripäästä toiseen. Sekö on nyt sitten hyvä, että joku keksi saman pyörän muka uudelleen?

Lasten kasvatuksessa on menty siihen suuntaan, että jo alakoulussa pitää itse tietää mitä milloinkin opiskelee ja miten. Miten lapsi voi sellaista vielä tietää? Liika vastuu = liikaa painetta = Liikaa aikuisen elämää liian varhain. Ei lapsen pää sellaista kestä. Eikä pidäkkään.

Antakaa koirien olla koiria. Rakastakaa niitä, mutta ymmärtäkää nyt helvetissä mitä olette ottamassa ja miksi. Ymmärtäkää, että ne ei todellakaan ole ihmisiä, eikä ne koskaan kykene ihmismäiseen tapaan ajatella.

Antakaa lasten olla lapsia. Ne oikeasti tarvitsevat sääntöjä ja rajoja. Ne tarvitsevat tehtäviä, jotka pitää suorittaa silloinkin, kun se on oman mukavuusalueen ulkopuolella ja tuntuu hankalalta. Aikuiselämässäkin kun tulee tilanteita, jotka on hoidettava, vaikkei aina niin haluais. Ei tämä elämä aina ole pelkkää naminamia yhtään kellään.

Rajat oli ennen rakkautta. Nyt se on väkivaltaa. Se on helvetillinen harhaluulo, joka pitää korjata, ennenkuin meillä on koko maa täynnä epätasapainoisia ja onnettomia lapsia ja eläimiä. Oikeesti.

-Minna