Maalaisjärki - Katoava luonnonvara?

Ohhoh, onpa nyt lipsunu tämän blogin julkaisujen kanssa, kun tuo koulu on niin vienyt mennessään.
On se toki vähän laiskuuttakin, mutta koulun piikkiin laittaminen kuulostaa mukavammalta. Mennään siis sillä.

Tällä hetkellä mun pitäs lukea yhteen tenttiin, mutta se on aihealueesta, joka nyt ei suoraan sanottuna jaksa oikein sytyttää ja huomaankin järkkääväni itselleni koko ajan kaikkea muuta. Tentti on vasta maanantaina, niin onhan tässä vielä aikaa.. Kunnes ei enää oo. Voihan elläimen käsi etten sano.

Tämä kirjoitus on kuitenkin ollut jo tovin alullaan, niin kirjoitellaan tämä loppuun nyt tässä välissä.

"Arkijärjellä eli arkiajattelulla (engl. common sense, ”maalaisjärki”, ”talonpoikaisjärki”) tarkoitetaan käytännöllistä järkeä." Näin tuumaa wikipedia.
Se on ymmärtääkseni maalaistaloista lähtenyt joiltain muinaisilta ajoilta, kun elämä ei ollut ihan niin helppoa. Kun oli pakko pärjätä vähemmällä ja keksiä ratkaisuja pysyäkseen yleensä hengissä.
Maalaisjärki, tai sen puute, taitaa olla myös perinnöllistä ihmisessä.
Samoin kuin eläimissä, jotkin ominaisuudet nyt vaan ajan saatossa katoaa, kun jalostukseen kelpaamattomat yksilöt yhtyvät liiaksi. Oliko tuo taas liian rumasti sanottu? Ehkä, mutta näin se kuitenkin tuntuu olevan.

Uusavuttomuus ja maalaisjärjen PUUTE on nimittäin ilmeisesti tässä ihmisten nykyisessä jalostusohjelmassa se, mitä haetaan. Ainakin siltä se aika-ajoin vaikuttaa, kun koettaa luovia täällä kaiken maailman taulapäiden seassa.

Älkää ymmärtäkö väärin. En tarkoita, että kaikki ihmiset olisivat idiootteja ja minä itse se ainoa järkevä.
Ei, ei missään nimessä.
Mulla on idiotismini ja olen välillä hyvin, en niinkään lapsellinen, mutta lapsenmielinen. Minua ei häiritse heittäytyä, vaikka ihmiset tuijottas tai nauras vieressä. Voin aivan huoletta pelleillä ja sekoilla yleisilläkin paikoilla, enkä koskaan halua muuttua tylsäksi aikuiseksi. En tiedä kaikesta kaikkea, enkä edes murto-osasta asioita sitä murto-osaa. Oon maailman onnettomin esimerkiksi maantiedossa, enkä pärjää Trivial pursuitissa. Ahmin mielelläni tietoa minua viisaammilta ja osaavammilta, enkä pidä tyhmänä ihmistä, joka ei ole kirjoista ja kansista kaikkea oppinut tai korkeakoulutettu.

Minä pidän tyhmänä ihmistä, joka ylenkatsoo muita. Pidän tyhmänä ihmistä, joka vääntää ja tappelee asioista silloinkin, kun tietää olevansa väärässä. Pidän tyhmänä ihmistä, joka kuvittelee, että hänen oma totuutensa on maailman ainoa oikea totuus. Tyhmä ihminen ei suostu kuuntelemaan mitä muilla on sanottavaa, eikä varsinkaan muuttamaan omaa kantaansa. Koskaan. Perusteltunakaan. Tyhmä ihminen ei osaa keskustella, vaan hän kertoo oman kantansa ja poistuu tilanteesta välttääkseen sen toisen kannan. Tyhmä ihminen on ilkeä tarkoituksella ja tunkee oman mielipiteensä ihan joka paikkaan vain siksi, että saa sillä ärsytettyä kanssaeläjiään. Silti tyhmäkin ihminen voi omata maalaisjärkeä.

Mitäkö se maalaisjärki sitten minun mielestäni on? Minusta se on taitoa selvitä elämän pienistä ongelmista ja pulmatilanteista ilman, että hälyyttää ensimmäisenä apuun puolet suvustaan ja ystävistään. Se on taitoa, joka on tullut elämää elämällä ja erillaisia taitoja opettelemalla. Se on taitoa käyttää omia aivojaan. Se on taitoa selvitä asioista ideoimalla vaihtoehtoisia tapoja toimia, mikäli perinteinen tapa ei syystä tai toisesta toimi.
Se on sitä, mitä pelkästään kirjoja lukemalla ei voi oppia.

Se on vaikka sitä, että jos sulla on tiskikone rikki ja tarvitset silti puhtaita astioita, niin ymmärrät, että sinun on pestävä ne käsin. Se on sitä, että jos sun kämpästäs on paskapaperi kokonaan loppu, on keskiyö ja silti siellä kakilla on käytävä, niin tajuat joko pestä sen hanuris tai pyyhit vaikka verhoihin, mutta et jää sormi suussa ihmettelemään, että mitenkäs nyt. Etkä myöskään soita aiheesta nyyhkypuhelua äidillesi 500 kilometrin päähän, kun se ei sieltä käsin voi asialle kuitenkaan yhtään mitään.  Paitsi sanoa, että muista pestä ne verhot. Se on sitä, että jos sun kissasi kaula ruutaa sydämenlyöntien tahtiin verta pitkin seiniä, niin ymmärrät, että se EI OLE ihan ok ja että ymmärrät soittaa ennemmin eläinlääkäriin, kuin kysyä somessa, että "onko tämä ihan jeppis, vai pitääkö tehdä jotain?".
Ei se sen vaikeampaa välttämättä ole.

Välillä etenkin täällä somen ihmeellisessä maailmassa tulee vastaan tilanteita, joita lukemalla melkein purskahtaa itkuun, että ei ***tu, tommosiako ihmiset oikeasti ovat?!??
Se, että ei osata tehdä yhtään mitään ilman, että joku pitää kädestä. Kaikki pitäisi olla ajateltuna ja pureskeltuna valmiiksi.
Tilanteissa, joissa ei oikeasti osaa tehdä mitään, on tietysti parempi kysyä apua, kuin alkaa sooloilla ja jopa pahentaa tilannetta tai hajottaa jotakin. Silti soisi, että ihminen osaisi käyttää edes välttävästi päättelykykyään ja laskea yhteen 1+1. Jotenkin vain tuntuu, että tämä nykyaika ei ainakaan kannusta sellaiseen. Potut tulee kauppaan kuorittuna ja varmaan jopa jotenkin esikeitettyinä. Lätyt ovat paistoa vaille valmiita ja hellat osaa varmaan kohta itse paistaa senkin kaupasta kannetun valmiin taikinan. Autot ajaa itse itsensä ja pesukoneet kai kohta lajittelee itse pyykkinsä. Mihin ihminen edes tarvitsee aivojaan?

Toisaalta voisikin olla helpompaa laittaa itsekin nuo omat päänsisäiset rypäleet vain narikkaan ja mennä virran mukana. Ehkä kuitenkaan en. Mä tunnetusti vihaan tyhmiä ihmisiä ja arvostan maailman eniten niitä, jotka eivät jää sormi suussa ihmettelemään tiukassakaan paikassa. Saatika niissä helpoimmissa paikoissa.

Toivottavasti ne sellaiset aivojaan käyttävät löytävät toisensa ja sikiävät niin maan perhanasti. Ne untamot saisi sitten jättää sikiämättä. Toisaalta, eihän ne pian edes tiedä, että miten niitä lapsia tehdään, jos ei äiti ole vieressä neuvomassa. Äläkä pliis äiti silloin neuvo.

Lyhyestä virsi kaunis. Oman pääni sisältö kiehuu ja kuohuu nyt niin paljon kaikkea, että yhteen aiheeseen keskittyminen on näemmä vaikeaa ja lopputulos on sitten tällaista.

Kiitos ja anteeksi. Käyttäkää sitä päätänne muuhunkin kuin seinään hakkaamiseen.

Ja te rakkaat fiksut ystäväni, arvostan teitä suuresti. Tiedätte kyllä. <3

Minna