Paljon ne haluaa, vähän ne antaa

Tuossa taannoin luin jostain avautumista siitä, kuinka ihmiset ovat aina kavereiltaan ja ystäviltään vailla ammattitaitoaan vastaavia palveluita, mutta eivät ole valmiita siitä mitään korvaamaan. Kaikki on saatava ilmaiseksi, tietysti. Vähintäänkin hinnasta on pudottava puolet pois. Ollaanhan tässä nyt kuitenkin tunnettu jo viikko.
"Ethän sä nyt kaverilta niin paljoa veloita?!" on varmasti jokaiselle yrittäjälle tuttu lause. Niillekkin, jotka eivät ole yksityisyrittäjiä, mutta joista kuitenkin voi hyötyä jotain.
Olen minä alennuksien tinkaamiseen syyllistynyt itsekkin, myönnetään. Ja tottakai käytän hyväkseni suhteita tarvittaessa, jos niitä on olemassa. Se lienee aivan normaalia meille kaikille. Tämä lukemani juttu sai kuitenkin hieman miettimään asiaa laajemmin.

Ajatellaanpa, että olet vaikka lääkäri. Vähintään 6 vuotta pänttäät cerebrum sauhuten miten nämä kansakunnan älypäät on rakennettu ja miten niiden mitä erikoisimpia sairauksia tulisi hoitaa. Erikoistua jos haluat, niin hommahan jatkuu tietysti siitäkin pidempään. Ainoa keinoa välttyä vuosien opiskelulta, on hakea tarvittavat pätevyyden todistavat plakaatit lahden takaa. No, vaan opiskellen lopulta valmistut helvetilliset opintovelat niskoillasi pikkukylien terveyskeskuksia kiertämään. Siellähän sinua ei juuri kukaan arvosta, eikä pidä minään. Arvauskeskuslääkärit kun ei mistään mitään tiedä kuitenkaan. Olet sinä lääkäri silti kuitenkin ja TADAA, lähipiirillesi se on lottovoitto.
Pitkän päivän päätteeksi soittaa serkku, äiti ja mummon kaiman naapuri. Saat antaa diagnoosia siihen, tähän ja tuohon oireeseen. Sairaslomaa tarvitsee naapurin Erkki ja vaimolleen reseptin kohtuullisen sinnikkäseen tinea pedikseen. Palkkiota tästä nyt on turha kysellä, eikä sitä varsinkaan omaehtoisesti tarjota. Pikkujuttuja nääs. Tarjotaan sitten bisse grillijuhlissa.

Ajatellaan, että oletkin vähän vähemmän opiskellut sähkömies. Etpäs pääse niin vähällä sinäkään. Tuttavat, kaverit, ystävät ja sukulaiset tietävät kyllä, kenelle silloin soittaa, kun vaimon veljen uuteen taloon tarvitsee sähkötyöt käydä tekemässä. Ne sinä sitten teet omien työpäiviesi päätteeksi ja puoleen hintaan, koska muualla ammattilaiset ovat niin kalliita. Lähes sukulaisia ollaan sentään. Eikä se kauaa vie. Saat sinä sen bissen taas sitten saunailtana.

Saman saa kokea putkimiehet, maalarit ja sisustussuunnittelijat. Lähikuppilan tuttu baarimikko on velvollinen tarjoamaan illan, tottakai. Portsarin on toki ensin raivattava VIP-jono vuoksesi. Ilmaiseksi, tietysti. Kuka nyt kahta euroa viitsii narikasta maksaa?!?? Lähipiirin ratsuttaja kouluttaa hevosesi ja leipuri taikoo herkut lapsesi ristiäisiin. Jokaiselta jotakin.

Se tuttu tatuoija varmasti tekee kympillä sen muualla tonnin maksavan kuvan. Olettehan sentään hyvän päivän tuttuja. Ei ole väliä, vaikka sen kuvan tekeminen kestää neljä kertaa kahdeksan tuntia. Sinähän siinä olet se, joka kärsii kivusta ja makuuhaavoista. Tatuoija itse tekee sitä hommaansa lähinnä harrastuksena. Nauttii työstään. Ei kai sellaisesta tarvitse palkkaa saada. Eikä se nyt mitään meinaa, että hällä on parhaimmat välineet, turvallisimmat värit ja hän välittää oikeasti siitä, että saat kuvasi hygieenisesti, taidolla ja sellaisena kuin oikeasti haluat.

Kuvaa kympillä ja satasilla. Onhan siinä jotain eroa..
Oikeanpuoleinen kuva kesken (Anssi Kohtalo, Inkfinite Art Tattoo)

Kuva: Tanja Loukusa & Mikko Gussander

Tai entä valokuvaajat. Jokainen haluaa lemmikistään, lapsistaan, häistään tai ihan itsestään otettavan laadukkaita otoksia. Sellaisia, joista voi tarpeen tullen vaikka taulun teettää. Ei riitä naapurin Irman Nokian 7650:llä räpsityt otokset ei. Pitää olla kuvassa kaikki kohdallaan. Valot, varjot, sommitelma. Ei saa näkyä kaksoisleuka, eikä mahamakkarat. Koiralla oltava oikea katse ja lapsien pitää näyttää itse enkeleiltä, vaikka piruja sisuksissaan panttaavatkin. Ja hei, eihän se silloin ole, kuin soittaa sille kaverille, jonka tiedetään valokuvausta harrastavan. Ammattilaiset ovat nimittäin liian kalliita. Tälle kaverille palkkaa ei tarvitse maksaa tietenkään, koska eihän siitä nyt vaivaa ole silloin kun tykkää hommastaan.
Kuvien on kuitenkin oltava ammattilaistasoa.

Tämä valokuvausjuttu liippaa sinänsä tosi läheltäkin, koska aika usein ihan hirvittää katsella erästä ystäväpariskuntaamme, jotka paljon kuvaavat. Harrastelevat, mutta erittäin laadukkaasti. He satsaavat vähistä varoistaan kalustoon mitä pystyvät ja lopun luovivat sillä mitä on. Käyttävät aikaansa tunti- ja päiväkausia siihen, että raahaavat itsensä ja kalustonsa kuvauspaikalle. Kuvaavat, säätävät, kuvaavat lisää. Sivussa hoidetaan oma poika ja käydään ihan oikeissa töissäkin. Ja se kun on se pienin osuus. Sitten alkaa se kuvien käsittely. Päivät töissä, lapsen kanssa ja harrastuksissa ja yöt käsitellään kuvia. Ai millonko nukkuvat? Sen minäkin haluaisin tietää. Tai hoitavat parisuhdettaan? En tiedä.
Ja ovatko ihmiset heille valmiita maksamaan?? Eivät. 20€ monen kymmenen tunnin työstä ei ole muuta kuin vittuilua ja kaikki sen yli on ilmeisen liikaa. Arvostus on siis nolla, mutta vaatimukset korkeat.  Reilua, eikö?

Kuva: Tanja Loukusa & Mikko Gussander

Siinä jutussa oli lopuksi, että ystäville, tutuille ja sukulaisille pitäisi ennemminkin maksaa extraa, koska toki jokainen haluaa auttaa läheisiään, eikä ottaa heiltä pois? Näinhän se tosiaan on, kun tarkemmin ajattelee. Tuskin kovinkaan moni haluaisi töitäänkään ilman palkkaa tehdä. Tai antaa palkanalennusta vain siksi, että pomo on hyvä tyyppi?!


Köyhälle kaikki on kallista ja on sekin totta, että tässä maassa osataan kiskoa. Yleensä ne pahimmat kiskurit kuitenkin ovat maailmanlaajuisia firmoja, joiden johtajisto ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään. He ovat niitä, jotka karsivat palvelun laadusta ennemmin kuin hinnasta.

Nämä pienyrittäjät taas haluavat pääsääntöisesti palvella. Niinkuin nekin ystävät ja kaverit, joiden ammattitaidosta halajaa palan yksi jos toinenkin. He ovat onnellisia, jos saavat hymyn huulillemme ja hyvän kiertämään. Jos saavat palveltua meitä niin, että haluamme suositella heitä muillekkin.
Sukulaiset toki joskus vain siksi, että ovat saaneet meidät riesakseen, mutta se sallittakoot heille. Ystävänsähän nimittäin voi valita, sukulaisiaan ei.

Olen läpeensä persaukinen ihmislapsi ja siten äärettömän onnellinen aina kaikista alennuksista ja ilmaisista asioista ympärilläni. Olen myös pyrkinyt auttamaan takaisin, kun minua on autettu. Se asia ei tule muuttumaan. Tämän kaiken pähkäilyni jälkeen lupaan, että jos haluan koiristani muotokuvan, talooni putkiremontin, ihooni taidekuvan tai häihini valokuvaajan, niin otan sen, joka mielestäni on ammattitaitoisin. En sitä, jolta saan sen työn kympillä. Suosin heitä, jotka tunnen, mutta en oleta vain siksi saavani työtä ilmaiseksi tai edes puoleen hintaan.

Toivon myös että sinä, arvon lukijani, mietit hetken paljonko arvostat kanssaeläjiä omalta osaltasi. Oletko valmis maksamaan siitä, että saat haluamasi tuotteen tai palvelun? Jos et, niin ei ole vara myöskään vaatia tai odottaa mitään. Laskut kun ne on maksettava itse kenenkin. Ja ilmaiseksi harvemmin saa priimaa.

Tällaista pähkäilyä tällä kertaa. Ja hei, jos ikinä koskaan milloinkaan aliarvioin sinua ja sinun ammattitaitoasi, ystäväni, niin näppää luunappi tai ainakin mainitse asiasta.
Ei ole tarkoitukseni. <3

Skarpataan porukalla!

Palataan! :*

-Minna

PeeÄs: Muutamia suosituksia, joista itse pidän ja olen hyväksi havainnut, voinen tällaisen postauksen perään huudella, joten:
Tatuoinnit: https://inkfinite.net/  ->Lauri Artto & Anssi Kohtalo, Oulu.
Valokuvat: https://www.facebook.com/SVkuvat/  ->Tanja Loukusa & Mikko Gussander, Oulu.
Koiratarvikkeet & SEOn palvelut: https://www.valiheikki.fi/  -> Jan & Kira Väliheikki, Alatemmes.
Koirahieronta, koirankoulutus: https://www.mellakan.com/  -> Katariina Moilanen, Haapavesi.Eläinten luontaishoito ja eläinhieronta (Koirat ja hevoset): http://www.elhmatilainen.fi/  -> Suvi Matilainen, Kiiminki.
Ratsastuskoulu, tallipaikat, valmennus: http://www.jaalintalli.net/index.html  -> Tiina & Jarmo Bergbacka, Jääli.