Don´t never say never
Taas se nähtiin. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, niin en oo koskaan ollut sellainen ihminen, joka pienestä saakka haaveilee prinsessahäistä saatika häistä alun alkaenkaan. Silti parisuhdestatus muuttui 9.1.-19 jo toisen kerran kastiin naimisissa . Häihin panostettiin niinkin paljon, että tilattiin todistajat Ouluun ja vasta maistraatin ovella myönnettiin, että joku syykin heidän kaupunkiin joutumiselleen on. Ei sormuksia, ei nimien vaihtamista, ei tuhansien eurojen juhlia. Mies, joka heittäytyy, ei voi olla huono mies. Hääjuhlia voi viettää näinkin. Ystäväni ajoi kiltisti Joensuusta Ouluun saakka tietämättä ollenkaan miksi. Lisäksi todistamassa oli meidän ystäväpariskuntamme Kiimingin huudeilta. Me ei siis kerrottu etukäteen miksi heidät paikalle haluttiin, mutta kiltisti he ottivat päivän vapaaksi, järjestivät lapsenlikkansa ja saapuivat sovittuun aikaan sovittuun paikkaan. Kertoo kyllä ystävyyden laadusta. Ja siitä sokeasta...