Ennen rajat oli rakkautta..
Mä oon miettiny tätä postausta jo hetken, mutta varonu sitte kuitenki kirjottamasta. Tää ku tuppaa nykypäivänä olemaan niin saatanan arka aihe yhdelle jos toiselle. En edes tiiä miksi yleensä varon toisinaan asioista puhumista tai kirjottamista. Yleensä nimittäin just ne on aiheet, joista pitäs puhua. Ja joista haluan kertoa. Ja joita luettas. Joku typerä kilpi silti selkeesti edelleen eessä, vaikka moni ajatteleekin mun olevan niin äärettömän avoin. No, pikkuhiljaa tämä tästä. Luin vasta_taas_ lehdestä, kuinka yhä nuorempi lapsi on itsetuhoinen ja vaatii psykiatrista apua. Nyt puhutaan siis ala-asteelaisista kakaroista, joiden suurin huolenaihe pitäisi olla se, että äiti otti pehmolelut kaniin, kun et siivonnut huonettas. Ne, joiden uusi reppu lukuvuoden alussa pitäisi olla siisteintä ikinä ja joiden luokassa vaihdellaan pyyhekumeja. Ei sellaisten helvetti vieköön pitäisi tietää maailman pahuudesta vielä mitään. Luen myös lehdestä liian usein nykyään, kuinka koirat hyökkäilee tappa...