Tyyppi nimeltään PLÄÄH
Ulkona on harmaata, kohta sataa. Hitollisen niskajumin takia oon vielä tämän päivän saikulla. Onneksi se on jo vähän löysännyt eilisestä. Eilen ei tahtonut uskaltaa silmämuniaan liikuttaa, ettei tuu parku tai lähde taju. Puhelimeen läsähti varoitus mahdollisesta rankkasateesta. Harmaalta näyttää taivas. Siivota pitäis, mutta ehtiipä tuota huomennaki. Tai ei kyllä varmaan edes ehdi, mutta ehkä ylihuomenna. Tai sitte. Tai joskus. Hyvää aikaa siis kirjottaa tänne jotain. Mulla pyörii usein mielessä asioita, joista haluais kirjottaa, mutta jos en sillä siunaamalla sekuntilla oo koneen ääressä asioita suoltamassa näppikselle, niin se jää. Aina. Mulle on suositeltu semmosta saneluhässäkkää myös luuriin, jolle voisin ajatuksen puhua heti, ku se mieleen tulee ja se hässäkkä sitten muuttais sen tekstiksi, jonka taas voisin jatkojalostaa tänne blogiin. Hyvä idea, mutta näettehän montako tekstiä on taas tullut sitten öö, toukokuun?!?? Niinpä. Ei ainuttakaan. Vaan enpä oo saanu sitä hässäkkääkään ...