Kiitollisuudesta
Hopsansaa ku onkin taas aikaa kulunut välissä. Pahoitteluni. Jotenkin tämä opiskelu, harkat ja yleensäkin vain elämä soljuu näppien välistä niin nopealla tahdilla, että kolme kuukautta on mennyt ennenku ehdit sanoa lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas. En juuri kotona ole viime aikoina viihtynyt. Tai viihtyisin toki, mutta tälläkin hetkellä työssäoppiminen vie minut reilun 70 kilsan päähän joka viikko. Sain sieltä ihanan huoneen vuokrattua arkipäiviksi ja työmatkani on sen ansiosta nyt n.6 km tuon 72 km sijaan. Maanantaiaamuisin lähden siis kotoa ja palaan taas torstaina työpäivän päätteeksi. Joka viikko, koko loppuvuoden ja vähän seuraavan alkuakin. Teemme nelipäiväistä työviikkoa. Siihen vois tottua. Sen ajan kun olen pois, rakas aviomieheni hoitaa kotona kaiken. Hevoset, kissat, koirat, kanit ja kanat, sekä tietysti normit kotihommat. Käy se sen päälle vielä tekemässä omat työnsäkkin. Ne palkkatyöt siis. Kova äijä, etten sano. Ilman tuota miestä nä...